keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kohti unelmia ja niiden yli

Mä olen kauan aikaa haaveillut jenkkifutiksen aloittamisesta. Oon toki pelännyt kestääkö mulla paikat, mutta ei myöskään olo ollut mahdollisuutta aloittaa. Nyt mä olen rohkaistunut ja käynyt jo viisi kertaa treeneissä. Selkä jota eniten pelkäsin,  on kestäny kaiken tosi hyvin. En oo tarvinnut edes selkätukea, jota käytän aina kun pelaan lentopalloa. Se on aivan mahtavaa ja laji on myös aivan täydellinen. En toki ymmärrä mistään mitään, mutta kivaa se on silti. Nyt vaaditaan joukkue kavereilta pitkiä hermoja, koska kaikki täytyy vääntää rautalangasta.
Tilasin heti omat varusteet, ettei tarvi joka treeneihin jostain lainata varusteita. Kypärä toki täytyy palauttaa tai myydä, koska se ei ollut mun päähän ollenkaan hyvä. Harttarit oli tosi hyvät ja just oikean kokosetkin, toki ne on tällä hetkellä lainassa. 

Nyt on taas alkanut peltohommat ja se on varma kesän merkki. Ollaan S:n kans nähty lähinnä sen ruokatauolla ja nukkumaan mentäessä. Kun S tulee töistä kotiin niin mä lähden treeneihin tai sitten se lähtee  omiin harkkoihinsa. Me yritetään mahdollisimman hyvin päästä molemmat treenaamaan, mutta se verottaa sitten yhteisestä aikaa. Onneksi talvella on enemmän aikaa toisillemme. 

Mun paino on tipahtanu taas muutaman kilon, tässä parin viikon aikana. Monta vuotta oon unelmoinu laihasta Laurasta. Nyt mä alan olemaan normaali painoinen, mutta en huomaa peilikuvassa mitään eroa. Siksi otan paljon kuvia, jotta näkisin miten kroppa muuttuu. Mun kaikista tärkein vinkki alottavalle laihduttajalle on: ottakaa aloitus kuvat. Niistä näkee kaikista parhaiten miten se kroppa alkaa muokkautumaan. Se näyttää paljon paremmin miten se läski palaa, kuin puntari tai mittanauha. Toki molemmat on hyviä apukeinoja, mutta niitä ei kannata orjallisesti vahdata niinkuin mä aluksi tein. 






Melkein -30 kg
Elämä on huomattavasti helpompaa, kun painoa on vähemmän. . Mä oon saavuttanut pitkäaikaisen unelmani. Täytyy olla taas hetken tyytyväinen omiin saavutuksiinsa. Mutta unelmat ei oo kadonnu mihinkään, ne on vain muuttanut muotoaan. Laihan peilikuvan tilalle haluan lihaksikkaan peilikuvan. Eli nyt mennään kohti unelmia ja niiden yli.


Muistakaa myös venytellä. Oon huomannu tuola lajitreeneissä kuinka tärkeää se venyttely on. Paikat on paljon vetreämmät kuin moneen vuoteen. 

-Laura




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti