Kesä ja aurinko !

Helou pitkästä aikaa. Kirjottaminen on jäänyt tosi vähäiselle, koska en kerkeä koskaan istua koneelle. Päivät oon lasten kanssa ja illalla sitten joko treeneissä tai sitten S:llä on treenit ja lähdetään sen kyydillä mun vanhempien luo. Salilla käyminen on jääny tosi vähäiselle, mutta jefu harkoissa on tullu käytyä 3 krt viikossa. Se on oikeasti aivan ihana laji. Onko kukaan ajatellu alottavansa jefua?

Reeneihin lähdössä. Vähän reidet kasvanu? 

Mua jännittää ihan hulluna tuleva kausi ja muutenkin vielä vähän epäröin peleihin osallistumista. Tuntuu, että löytyy liikaa arkuutta vielä tästä naisesta. Mutta kai se arkuus sieltä katoais, jos saisi kunnon selkäsaunan ensimmäisessä pelissä. :D

Ihanaa kun kesä vähän jo yrittää näyttäytyä tänne harmauden keskelle. Mielikin on parempi kun aurinko paistaa. Se on ihmeellistä,  miten  aurinko voi vaikuttaa mielialaan niin kohentavasti. Jaksaa taas paljon enemmän hymyillä ja olla iloinen kun vähän kesättää. Mä oon viimeaikoina ollut, todella väsynyt ja vähän alakuloinen. Onneksi sekin jää nyt pikkuhiljaa taaksepäin.

Rakastan kesässä eniten sitä, että saan laittaa tämmösiä ihania kenkiä jalkaan <3

Musta tuntuu välillä, että oon taas lihonnut. Oon syöny leipää muutaman viikon ja heti huomaa sen hiilaripöhötyksen mun kropassa. Heti koko ajan mahaa turvottaa ja muutenkin näyttää siltä, kun olis ottanu monta kiloa massaa takasin. Täytyy oikeasti jättää se leipä kokonaan pois ruokavaliosta, kun se ei nähtävästi mun kropalleni sovi. Miten monta kertaa ihmisen pitää kokeilla, että josko se nyt kuitekin sopisi. Kun ei se siitä miksikään muutu, vaikka jonkun kuukauden olisikin ilman leipää. Samalla tavalla, mun kroppa siihen jokakerta reagoi.

Kyllä se pyllykin sieltä alkaa muodostua :)

Hyvää kesän alkua kaikille <3 Olisko teillä postausehdotuksia ? Mistä haluaisitte, että kirjotan? Kaikki ideat otetaan vastaan. 

-Laura

Kohti unelmia ja niiden yli

Mä olen kauan aikaa haaveillut jenkkifutiksen aloittamisesta. Oon toki pelännyt kestääkö mulla paikat, mutta ei myöskään olo ollut mahdollisuutta aloittaa. Nyt mä olen rohkaistunut ja käynyt jo viisi kertaa treeneissä. Selkä jota eniten pelkäsin,  on kestäny kaiken tosi hyvin. En oo tarvinnut edes selkätukea, jota käytän aina kun pelaan lentopalloa. Se on aivan mahtavaa ja laji on myös aivan täydellinen. En toki ymmärrä mistään mitään, mutta kivaa se on silti. Nyt vaaditaan joukkue kavereilta pitkiä hermoja, koska kaikki täytyy vääntää rautalangasta.

Tilasin heti omat varusteet, ettei tarvi joka treeneihin jostain lainata varusteita. Kypärä toki täytyy palauttaa tai myydä, koska se ei ollut mun päähän ollenkaan hyvä. Harttarit oli tosi hyvät ja just oikean kokosetkin, toki ne on tällä hetkellä lainassa. 

Nyt on taas alkanut peltohommat ja se on varma kesän merkki. Ollaan S:n kans nähty lähinnä sen ruokatauolla ja nukkumaan mentäessä. Kun S tulee töistä kotiin niin mä lähden treeneihin tai sitten se lähtee  omiin harkkoihinsa. Me yritetään mahdollisimman hyvin päästä molemmat treenaamaan, mutta se verottaa sitten yhteisestä aikaa. Onneksi talvella on enemmän aikaa toisillemme. 

Mun paino on tipahtanu taas muutaman kilon, tässä parin viikon aikana. Monta vuotta oon unelmoinu laihasta Laurasta. Nyt mä alan olemaan normaali painoinen, mutta en huomaa peilikuvassa mitään eroa. Siksi otan paljon kuvia, jotta näkisin miten kroppa muuttuu. Mun kaikista tärkein vinkki alottavalle laihduttajalle on: ottakaa aloitus kuvat. Niistä näkee kaikista parhaiten miten se kroppa alkaa muokkautumaan. Se näyttää paljon paremmin miten se läski palaa, kuin puntari tai mittanauha. Toki molemmat on hyviä apukeinoja, mutta niitä ei kannata orjallisesti vahdata niinkuin mä aluksi tein. 

Melkein -30 kg

Elämä on huomattavasti helpompaa, kun painoa on vähemmän. . Mä oon saavuttanut pitkäaikaisen unelmani. Täytyy olla taas hetken tyytyväinen omiin saavutuksiinsa. Mutta unelmat ei oo kadonnu mihinkään, ne on vain muuttanut muotoaan. Laihan peilikuvan tilalle haluan lihaksikkaan peilikuvan. Eli nyt mennään kohti unelmia ja niiden yli.

Muistakaa myös venytellä. Oon huomannu tuola lajitreeneissä kuinka tärkeää se venyttely on. Paikat on paljon vetreämmät kuin moneen vuoteen. 

-Laura

Ruokavalio asiaa

Moni on ollu todella kiinnostunut mun ruokavaliostani. Joten tässä se nyt tulee.

Aamupalaksi syön joka aamu smoothien. Siihen tulee mehukeittoa, maitorahkaa, pilttiä, leseitä, oliiviöljyä ja salipäivänä kaurahiutaleita. Joskus taas sitten teen leivän tuon kaurahiutaleiden tilalle. Laitan siihen päälle kalkkunaleikettä, juustoa, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Syön leipää nimeltä real. Se on oikeasti tosi hyvää, kun siihen vain tottuu. Oon ennen ollut suuri vaalean leivän kuluttaja ja oli vaikea tottua tuohon leipään. Aamupalalla mulla on  aina proteiinia, koska se pitää hyvin nälän poissa. Olen aina ollut todella huono syömään aamulla ja jos sitten joskus söin aamupalan niin maha tuli kipeäksi. Nyt en mistään hinnasta jättäisi aamupalaa pois. Heti kun oon herännyt ja tehnyt lasten aamutoimet niin syön aamupalan, muuten iskee huono olo.

Lounaaksi syön melkein aina jauhelihaa, raejuustoa ja kasviksia. Yritän pitää huolen siitä, että kasviksia tulee molemmilla aterioilla 200-250 g. Kanaa teen todella harvoin, koska jauheliha on yksinkertaisesti paljon halvempaa. Ja muutenkin mulle maistuu paremmin se jauheliha. Syön aina atrian 9,5 % jauhelihaa. Silloin kun jauheliha tökkii niin korvaan sen kananmunan valkuaisilla. Kananmunat on hyviä proteiinin lähteitä.  Joskus kun oon oikein laiska syön tonnikalaa ja raejuustoa. En oo mikään suuri kalan ystävä. Tonnikala on ainut kala mitä syön. Kasviksista mä rakastan kurkkua ja porkkanaa ja sen myös näkee mun annoksissa. Niitä on joka ruoalla.

Välipalana syön melkein aina maitorahkaa ja pilttiä. Se on vain niin helppo tehdä. Joskus kun oon liikenteessä niin otan mukaan välipalaksi proteiini patukan, mutta hyvin harvoin.

Päivällisellä mulla on sitten mukana myös makaroni,riisi,couscous tai peruna. Yleensä se on joko makaroni tai couscous. Treeni päivänä on sitten enemmän hiilareita kuin lepopäivinä. Joskus teen kanasta kebabia. Se on tosi hyvää, mutta kauhean usein en jaksa sitä tehdä. Jauhelihastakin voi tehdä kebabia, mutta mun mielestä se ei oo yhtä hyvää kuin kanasta. Kasvissosekeitto on myös hyvä vaihtoehto jos kasvikset muuten tökkii. 

 Monesti ihmiset kysyy, että enkö vieläkään syö normaalia ruokaa. Kyllä mä mun mielestä joka päivä syön normaalia ruokaa. Se on vain tehty puhtaista raaka-aineista. Ja kun syön näin, niin tunnen oloni paljon virkeämmäksi. Elämässä täytyy tehdä niitä valintoja. Ja kyllä mä myös käyn pizzalla ja hampparilla. Rakastan pizzaa ja se on myös mun heikkous. Mutta kohtuus kaikessa. Herkkupäivän yleensä vedän vähän överiksi. 

Iltapalaksi syön usein smoothien. Joskus  teen sitten pari leipää iltapalaksi. Kumpaa nyt sitten tekeekään mieli. 

Siinä se mun ruokavalio nyt sitten on. Ei kovin erikoinen, mutta toimiva. :) 

Kiirettä pitää

Meillä on ollu ihan törkeän kiireinen viime viikko. En oo kerenny edes ajatella kirjottavani. Anteeksi kaikille siitä. Multa on toivottu postausta mun ruokavaliosta. Se on tuloillaan. Sitten on toivottu postausta superdieettistä. Molemmat kirjotan heti kun saan kaikki kuvat ruuista ym.

Ollaan vietetty Iitan 3 v synttäreitä. Toinen oli niin onnessaan poni synttäreistä. Hän sai syntymäpäivälahjaksi ihania vaatteita ja muutaman my little ponyn.

Oli kyllä ihanat syntymäpäivät ja mikä tärkeintä likka oli tosi tyytyväinen. Kiitoksia kaikille vieraille, jotka teitte pienen tytön päivästä täydellisen. 

Käväisin anopin kanssa sunnuntaina myös ikeassa ja idea parkissa. Sehän käy ihan kuntoilusta, kun juoksee 6 tuntia pitkin kauppoja. Kyllä oli jalat kipeät illalla. Mun kengät vielä jostain syystä hinkkas molempiin pikkuvarpaisiin rakot. ja isovarpaat oli ihan tajuttoman kipeät. Meidän Väinö sai ikean tuomisena isojen poikien tuolin. On muuten ollut tyytyväinen pikku ukko. 

Väinö siirtyi myös pois pinnasängystä, normaaliin lasten sänkyyn. Järkyttävää ajatella, että tuo pikkumieskin on jo noin iso.

 Kaiken tämän häslingin keskellä oon itse ollut niin väsynyt. En meinaa päivisin jaksaa tehdä mitään. Oon yrittänyt nukkua paljon ja muutenkin levätä. Jotenkin silti olo on niin saamaton. Ja tiedän siihen syynkin. Kroppa on ihan sekaisin, kaikesta epäpuhtaasta ruuasta mitä oon syönyt juhlissa. Kyllä pienillä määrillä voi olla suuri vaikutus.Sitten kun ei oo kerennyt sinne salillekaan. Olen kotona yrittänyt vähän tehdä jotain vatsalihaksia, mutta sekin on jäänyt vähäiseksi..  Nyt onneksi alkoi taas ihana arki ja kerkeän keskittyä taas terveellisiin ruokiin ja salilla käymiseen. 

Huomaa, että tämä on se mun juttu. Olin ideaparkissa ja ajattelin, että tarvitsen uusia vaatteita. No siltikin melkein kaikki vaatteet mitä sovitin oli treeni vaatteita. No en sit löytänyt mitään kivoja vaatteita, jotka olis istunu hyvin päälle.Otetaan vastaan suosituksia hyvistä salihousuista. Inhoan kun mun kaikki treenihousut on sellasia jotka tippuu koko ajan jalasta.  Ostin kuitenkin h&m:stä uuden ihanan mekon. Ihan mun näköinen ja tyylinen. 

Meillä meinaa välillä olla ihan järkyttävän vaikeaa S:n kans saada meidän menot sopimaan yhteen. Kun S käy salilla myös sen 4 krt viikkoon ja sitten hänellä on myös itsepuolustus treenit, meinaa viikosta loppua tunnit kesken. Joskus kun saadaan lapset hoitoon niin mennään yhdessä salille. Se on kyllä todella harvinaista luksusta, mutta silloin kun se onnistuu niin se on kivaa yhdessä oloa.

Oon kärsinyt monta päivää ihan järkyttävästä närästyksestä. Kahvia en pysty juomaan enään kupillistakaan. Eilen join yhden kupposen kahvia ja jouduin oksentamaan, kun siitä tuli niin paha olo. Täytyy varmaan käydä lääkärissä, kun tuntuu ettei mistään ole apua. Äsken tulin salilta ja elin elämäni kamalimman tunnin. Sain ilmeisesti sappikohtauksen. En oo ikinä ollut noin kipeä, en edes synnyttäessä. Nyt koko ylävatsa on ihan kosketusarka. Eikä pysty nousta seisomaan. Justiin ja justiin pääsin hengissä kotia asti. Nyt täytyy levätä loppu ilta. Oli muuten super hyvä treeni äsken.

-Laura

Pääsiäinen,synttärit,synttärit,synttärit ja synttärit

Ens viikolla on kyllä ihan mahtavaa alottaa taas ihan rauhallinen, normaali arki.Vaikka on aivan yli ihanaa nähdä kaikkia sukulaisia ja jutella niiden kanssa kuukausien tapahtumista. Kun ei me oikein muualla sitten nähdä, kuin jonkun juhlissa. Ollaan juhlittu nyt aivan tajuttomasti, koska kaikilla on syntymäpäivät näin keväällä. Tuntuu, että ollaan vain oltu koko ajan juhlissa. Ollaan oltu maanantaina,tiistaina ja tänään syntymäpäivillä. Iita 3 v, kysyi äsken nukkumaan mennessä, että kenen syntymäpäiville huomenna mennään. No huomenna ei mennä kenekään syntymäpäiville vaan leivotaan Iitan synttäreitä varten, jotka on sitten lauantaina. Iita halusi my little pony synttärit ja tämä äiti yrittää mahdollisimman hyvin neidin toiveen toteuttaa.

Yks päivä heitettiin S:n ja Väinön kanssa pyörälenkki. Pyöräily olikin pitkästä aikaa ihanaa. Koko talvena, kun ei ole päässyt pyöräilemään, niin se tuntui taas aika mukavalta ja helpolta. Viime kesänä kävin muutaman kerran pyöräilemässä, mutta se tuntu kyllä niin raskaalta siltä, että varmasti kuolen tähän pyörän selkään. Painoa oli sillon reippaasti enemmän ja yleiskuntokin oli tosi huono. Oon ihan hämmästyny, kuinka helpolta ja vaivattomalta se tuntui  kunnon puolesta. Se kunto sieltä kyllä yllättävän nopeaa palautuu, kun jaksaa vain lähteä liikkeelle. 

Kiukkuinen pyöräilijä<3

Sali oli maanantaina kiinni, joten sillon ei päässyt salille. Eilen olin tekemässä jalkatreenin, kyykyt suju yllättävän helposti. Melkein 70kg oli niskassa, ja jaksoin tehdä 6x10 sarjat. Sit tein 20kg syväkyykkyjä smithissä.  Mulla on järkyttävän kankeat lonkat, koska en mä yksinkertasesti vain pääse sinne alas asti. EI vaikka kuinka yrittäis. S, mulle hokee koko ajan, että oman kropan mukaan mennään, että ei kaikki vain pääse niin alas. No tottahan se on, mutta kun mä haluaisin aina tehdä kaiken 120 lasissa ja tuntuu, että kun en pääse alas asti, niin teen sen vain 60 prosenttisesti. Vaikka eihän se toki niin ole. Huomenna olis pakko päästä treenaamaan jossain välissä muuten tulee hulluksi. Meinaa olla niin tiukka viikko taas, että meinaa pakostikkin jäädä tuo saleilu vähemmälle. Ja siitä en kyllä tykkää yhtään, mutta kun leivottava on.  

Meille tulee perjantaina vihdoin uusi keittiön pöytä. Oon ihan fiiliksissä. Se on ihan mun näkönen, kun se on teetetty just sellaseksi kun halutaan. Täytyy jättää juhla siivoomiset, vasta perjantai iltaan kun siitä asentamisesta tulee kuitenkin sotkua. Tai en mä tiedä tuleeko, saa nähdä. 

Oon menny kaikki päivät dieetin mukaan, vaikka herkkujakin on tullu syötyä joka synttäreillä.  Hui. Painaakohan sitä taas 5 kg enemmän tämän viikon lopussa.

Banaania aina treenin päälle :)

Tässä on mun joka päiväinen aamupala. Maistuu joka aamu silti yhtä hyvältä.

Laiska kun oon, niin join suoraan tehosekottimen kannusta :D

Jos sitä painuis sänkyyn niin jaksais taas painaa loppuviikon täysillä. :)

Hyvää yötä

-Laura

Olkapää treeniä

Olin tiistaina tekemässä uutta olkapää treeniä salilla. Oon tähän mennessä tehnyt ainoastaan vipunostoja, koska mulla on niin heikot olkapäät. Ne menee helposti sijoiltaan, ja siksi oon alottanut olkapää treenit ihan alusta ja todella hitaalla temmolla.

Mä yritin jossain vaiheessa tehdä olkapää liikkeitä ja silloin ne kädet meni joka kerta pois paikoiltaan, joten oli pakko luovuttaa. Mulla on yliliikkuvat nivelet olkapäissä ja nilkoissa.  Olin teininä kuvauttamassakin molemmat olkapäät. Ajateltiin jos niitä leikattaisiin, mutta päätettiin sitten odottaa. Sanottiin että kun oon vanhempi, niin niitä saatettaisiin sitten leikellä. Olin silloin niin nuori ettei ollut mitään järkeä lähteä niitä leikkaamaan, kun ei osattu sanoa meneekö ne edes parempaan suuntaan sillä leikkauksella. Yliliikkuvuudesta, ei välttämättä sinänsä ole haittaa, mutta mulla ne on niin pahasti yliliikkuvat, että ne lumpsahtaa pois paikoiltaan jopa nukkuessa. Joskus se ei tunnu miltään, mutta joskus taas tuntuu siltä, että lyötäis puukolla olkaniveleen ja käänneltäis sitä puukkoa siellä.

Nyt sitten päätin vihdoin ja viimein kokeilla, josko pystyis vetämään läpi oikean olkapää treenin ja se oikeesti onnistu.Olin niin fiiliksissä sielä salilla, että en oo ikinä ollut. Ne ei edes meinannut mennä sijoiltaa, ja kipeääkään ei missään vaiheessa tullut. Joten mä oon oikeasti saanut niitä edes vähän vahvistettua, ettei mee niin helposti pois paikoiltaan.
Kyllä on nyt 3 päivänä huomannutkin, että olkapäitä on tullut tehtyä. Ei muuten oo ikinä, mikään muu lihasryhmä ollut noin kipeä treenaamisesta. Mun olkapäät on ollut kuin tulessa viimeset 3 päivää. En oo edes kunnolla pystynyt nukkumaan, kun en tiennyt miten päin olisin, ettei niin jomottelisi. Yritin niitä hieroskella ja venytellä, mutta ei se mitään auttanut. Nyt tänään on vasta ollut helpompi päivä. Sali onkin kiinni nyt tiistaihin asti, että sillon sitten viimestään pääsen salille, jos en sitten lähde seinäjoelle treenaamaan. Katsellaan sitä nyt tässä sitten.

Hyvää pääsiäistä kaikille ja olkaa ihmisiksi. <3

Dieetti ajatuksia

Taas on palattu dieetin ihmeelliseen maailmaan. Viimeksi kun aloitin dieetin niin maha oli  kipeä ensimmäisen viikon. No niin on nytkin. Ilmaa  mahassa on vaikka kuinka paljon. Näytän ihan sitä, kuin olisin raskaana. Eli jos tällä viikolla satutte näkemään mut jossain kylillä niin EI, en ole raskaana. Ensi viikolla olo onkin sitten jo loistava, jos menee samaa kaavaa kuin viimeksi.

Silloin, kun olin ensimmäisen kerran superdieetillä, niin olin vähän epäileväinen koko juttua kohtaan. Miten muka 6 viikossa voi tapahtua yhtään mitään? Olin kuullut, että joillakin ihmisillä on tippunut paino jopa yli 17kg kuudessa viikossa. Tulin ajatelleeksi, että ihmisiä vain huijataan, että ne aloittaisi superdieetin. Sanottiin, että semmonen keskiverto tiputus määrä on noin 7kg kuudessa viikossa. En uskonut siihenkään, mutta serkku sai mut lähtemään mukaan superdieettiin. Se on ollu mun yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Päätin silloin, että vaikka mitään ei tapahtuisikaan niin vetäisin koko dieetin kunnialla loppuun saakka. Vain silloin voisin  olla varma, että mä en itse tehnyt mitään väärää vaan noudattanut ohjeita pilkulleen. 

Ensimmäinen viikko oli tosi vaikea. Mahaa särki ja en meinannut millään jaksaa syödä kaikkia ruokia, mitkä oli määrätty. Liityin superdieetti ryhmään facebookissa, jos saisi sitä kauttakin vähän kannustusta elämäntaparemonttiin. Luin sieltä kuinka monet iloitsivat, että paino on tippunut jo  monta kiloa ensimmäisellä viikolla. Mulla paino nousi ensimmäisellä viikolla 4 kg, voitte varmaan kuvitella mitä se tekee motivaatiolle. No toisella viikolla paino oli edelleen +3kg. Suunnattomasti otti päähän, kun minä joka oli noudattanut kaikkia annettuja ohjeita pilkulleen niin olin superdieetin toisella viikolla 3 kg painavampi kun sille alettuani. No kolmannella viikolla paino oli edelleen +2kg. Näillä eväillä mentiin eteenpäin, vaikka motivaatio ei ollutkaan huipussaan. No mikä sai mut sitten jatkamaan dieettiä oli se, että mä päätin etten anna periksi. Ihmisen pitää pystyä olla 6 viikkoa dietillä, sen verran täytyy olla itsekuria. 

 Vaikka se paino ei tippunut, huomasin omassa olossani todella paljon muutoksia. Mä kärsin ennen dieettiä pahasta unettomuudesta, en saanut koskaan nukuttua kunnolla. Uni ei tullut ja sitten kun se tuli heräilin koko ajan. Olin joka päivä todella väsynyt, enkä jaksanut tehdä paljonkaan. Jo superdieetin ekalla viikolla huomasin tähän tulleen muutoksen. En välttämättä saanut heti nukuttua, mutta sitten kun uni tuli nukuin todella sikeään. En heräillyt kertaakaan yöllä. Huomasin olevani ihan eri ihminen.  Ensimmäisellä viikolla jokapäiväinen turvotuskin oli hävinnyt. Sitä tuli väsyneenä ja kiukkuisena syötyä pelkkää leipää ja juotua kahvia. Nyt kun söin terveellisesti ja nukuin hyvin tunsin taas olevani elämäni kunnossa. Tämä on syy miksi tunnen, että superdieetille lähtö on ollut yksi parhaista päätöksistä. Mietin usein, että mitä jos en olisi lähteny mukaan tähän projektiin. Kärsisinkö edelleen unettomuudesta? Olisinko koko ajan väsynyt? No näihin asioihin en tuu koskaan saamaan vastausta, mutta olen todella onnellinen nyky tilanteeseen.

Mun paino ei tippunut paljoakaan superdieetin aikana, mutta senttejä lähti koko kehosta yli 60cm. Ja se on oikeasti paljon se. Mulla on aloitus ja lopetus kuvat, mutta niitä ei kehtaa julkaista. On muuten aika hirveän näköistä katseltavaa. Dieetin aikana ei kannata, välttämättä tuijottaa sitä puntaria. Ottakaa mittanauha käyttöön. Ja ottakaa itsestänne aloituskuvat, niistä näkee kaikista parhaiten oman etenemisen. Omat silmät sokaistuu itselleen ja ei välttämättä näe mitään muutoksia, vaikka niitä olisikin tullut paljonkin. Mä edelleen välillä katon itseäni peilistä ja ajattelen, että mikä läskikasa sielä seisoo. Jotenkin se oma silmä ei enään näe, mitä kaikkea on saanut aikaiseksi, mutta onneksi kuvat sitten yleensä pelastaa tilanteen. 

Jos teillä on jotain kysyttävää superdieetistä, niin vastailen mielellään. Mun kokemukset superdieetistä on ihan mahtavat, ja se teki mun elämästä paljon helpompaa. :)

-Laura :) 

Selkä kipuilua

Nyt on sitten oikein juhlimalla juhlittu, mutta eipäs ne  tähän loppuneetkaan. Meillä on kyllä ollut nyt aivan älyttömästi kaikkia kekkereitä, joka viikon loppu on ollut jotakin. Ensi viikolla on mun serkun ja kummilikan syntymäpäivät ja siitä seuraavalla viikolla on meidän Iitan 3 vuotis synttärit. Ihan mahdotonta, että sekin likka on jo niin iso. Justiinhan se syntyi ja oli näin pieni. Mä aijon järkätä likalle my little pony synttärit, koska se tykkää niistä ihan hulluna(äitikin saattaa niistä tykätä). Heheh

Tänään on ollut selkä ihan järkyttävän kipeä, aamupäivällä en meinannut päästä kävelemään ollenkaan. Iskiashermo särkee ihan järkyttävästi tuolta oikealta puolelta. Millään en olisi halunnu lähteä liikkeelle sohvalta, jotenkin joka kerta kun nousi niin se kipu vain paheni. S sitä sitten vähän hieroi ja se antoi pikkasen periksi. pääsin hieronnan ansiosta muksujen kanssa ulkoilemaan. Ensin käytiin kattomassa kun isi pesee autoa ja pääsi Iita ja Väinökin sitten kokeilemaan. 

Sitten me mentiin pihalle ja sillä aikaa kun muksut leikki hiekkalaatikolla niin mä pidin itelleni kuntopiiriä. Ulkona on niin helppo tehdä kaikki kyykyt. Askelkyykyt varsinkin on kiva tehdä ulkona kun on paljon tilaa edetä. En kyllä tiedä yhtään miten typerältä naapureiden mielestä näytän kun sielä yksin teen jotain syväkyykkyjä. Noo saavatpas jotain iloa päiviinsä. Vihdoin alan olemaan niin terve, että pääsee huomenna salille. Ja voi vitsi sinne on tullut juoksumatto, pääsen testaamaan sellaistakin. Kyllä ihminen voi olla onnessaan salin uusista hankinnoista. 

Jospa tämä selkä antais kans periksi kun pääsee taas kunnolla liikkumaan. Toki pitäis taas mennä laittamaan selkänikamia takaisin paikalleen, eivät meinaa nimittäin pysyä omilla paikoillaan. Synnytyksen jälkeen en meinannut päästä kävelemään kun selkä oli niin kipeä ja menin käymään sitten modernilla vyöhyketerapeutilla. Sen mielestä mun olis pitänyt tulla aikaa sitten sen luon korjauttamaan selkäni niin elämäkin olis ollu puolet helpompaa. Mulla oli pois paikoiltaan häntäluu,häpyluu ja SI-nivel. Nykyään tunnistan heti oireet kun tuo SI- nivel menee pois paikoiltaan, alkaa toinen jalka tehdä kepposia ja samoin alaselkä. No sinne matka käypi ensi viikolla. 

Pitäis mennä hierojallekkin piakkoin, appiukko lupasi mulle varata ajan yhdelle hyvälle hierojalle. Viime kerralla kun kävin siellä niin jalat oli kunnossa puolisen vuotta. Nyt taas alkaa takuta, mutta onneksi sinne voi mennä aina uudestaan. Hän hieroo noi lihaskalvot auki, ja voi piru kun se tulee kipeää, mutta sen jälkeen olo onki ihan järkyttävän kevyt.

selän kuntoutusta

Eilen toki toi selkä meni jumiin siitäkin kun sain tämmösen ihanan palleron nukkumaan mun mahan päälle sohvalle. Nukkui siinä ainakin pari tuntia, kun en malttanut viedä pois. Täytyy vielä antaa nukkua sylissä kun hän siihen haluaa tulla. <3

Nyt täytyy mennä tekemään kullalle eväät kouluun, kun S ei halua syödä kouluruokaa. Joten olen ihana vaimoke ja joka päivä väsään ruuat valmiiksi, että saa S:kin jotain syötyä. :D

Hyvää yötä: Laura <3

Sairastamista ja leipomista

Koko viikko on mennyt sairastaessa, nyt kun minä alan olla terve niin S sairastaa. Koko viikolla ei oo voinu kuvitellakkaan mitään liikuntaa, hyvä että on jaksanut vessan ja sohvan välin kävellä. Paino on pudonnu muutaman kilon, vaikka en oo mitään urheilua harrastanutkaan, luultavasti se tulee takasin, kun taas pääsee salille asti. Vähän ottaa oikeesti päähän tälläset pirun flunssat, kun ne tulee aina silloin kun salilla kulkee loistavasti.

Mua häirittee, miksi mun maha on tuommonen oudon mallinen. Se on niinkun joku laatikko, joka on tuossa mahan päällä. Ehkä se siitä vielä muuttuu paremmaksi, kun oikein paljon treenaa sitä. Harmittaa vain jos joutuu turvautumaan veitseen, että saa tuon ylimääräisen nahan tuosta pois.  Perse on edelleen kadoksissa, vaikka paljon kyykkyjä teenkin. Tuntuu, että se on ainut joka ei ota yhtään mitään itteensä. Mä oon yleensäkkin tällänen kaikki mulle nyt heti ihminen, enkä oikein omista tuota malttia. Tässä projektissa on oppinu, että kaikkea ei oikeasti saa heti, vaan asioiden eteen pitää nähdä kovasti vaivaa.  Mä haaveilen, että joskus saisin oikein palkattua personal trainerin itselleni, niin saisin vielä paremmin tavoitteellisemman ohjelman ja ruokavalion. Mutta kaikki aikanaan, ehkä joskus on vielä rahaa sellaiseen hienouteen. 

Niin kuin jossain postauksessa sanoin, että S:n veljellä on rippijuhlat tällä viikolla ja pääsen leipomaan. Eilen leivoin suolaisia piirakoita kuusi kappaletta. Kaksi aurajuustopiirakkaa, kaksi kasvispiirakkaa ja kaksi kinkkupiirakkaa. 

Tänään oonkin sitten vääntänyt 150 kappaletta jauheliha pikkupizzoja, rakastan näpertää niiden kanssa. Tälläset hommat on ihania, kun saa nähdä vaivaa juhlien eteen. 

Jauhelihapizzoja

Tein myös lapsille nakkipiiloja ja makeana marianne keksejä. Olipas homma, mutta onhan tämä mun yksi lempi puuhista :D Sain pidettyä itseni, etten syönyt kauhean montaa kuormasta, ehkä kolme meni omaan suuhun. Välillä kyllä ottaa niin päähän tämmöset diettailut, kun oon perso tämmösille suolaisille herkuille, mutta loppupeleissä ne ei tuo hyvää oloa, vaan päinvastoin. Heti mahassa turvottaa ja näytän virtahevolta :D Mutta tämä virtahepo menee S:n viereen maate ja kattelee telkkaria.

-Laura