Dieetti ajatuksia

Taas on palattu dieetin ihmeelliseen maailmaan. Viimeksi kun aloitin dieetin niin maha oli  kipeä ensimmäisen viikon. No niin on nytkin. Ilmaa  mahassa on vaikka kuinka paljon. Näytän ihan sitä, kuin olisin raskaana. Eli jos tällä viikolla satutte näkemään mut jossain kylillä niin EI, en ole raskaana. Ensi viikolla olo onkin sitten jo loistava, jos menee samaa kaavaa kuin viimeksi.

Silloin, kun olin ensimmäisen kerran superdieetillä, niin olin vähän epäileväinen koko juttua kohtaan. Miten muka 6 viikossa voi tapahtua yhtään mitään? Olin kuullut, että joillakin ihmisillä on tippunut paino jopa yli 17kg kuudessa viikossa. Tulin ajatelleeksi, että ihmisiä vain huijataan, että ne aloittaisi superdieetin. Sanottiin, että semmonen keskiverto tiputus määrä on noin 7kg kuudessa viikossa. En uskonut siihenkään, mutta serkku sai mut lähtemään mukaan superdieettiin. Se on ollu mun yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Päätin silloin, että vaikka mitään ei tapahtuisikaan niin vetäisin koko dieetin kunnialla loppuun saakka. Vain silloin voisin  olla varma, että mä en itse tehnyt mitään väärää vaan noudattanut ohjeita pilkulleen. 

Ensimmäinen viikko oli tosi vaikea. Mahaa särki ja en meinannut millään jaksaa syödä kaikkia ruokia, mitkä oli määrätty. Liityin superdieetti ryhmään facebookissa, jos saisi sitä kauttakin vähän kannustusta elämäntaparemonttiin. Luin sieltä kuinka monet iloitsivat, että paino on tippunut jo  monta kiloa ensimmäisellä viikolla. Mulla paino nousi ensimmäisellä viikolla 4 kg, voitte varmaan kuvitella mitä se tekee motivaatiolle. No toisella viikolla paino oli edelleen +3kg. Suunnattomasti otti päähän, kun minä joka oli noudattanut kaikkia annettuja ohjeita pilkulleen niin olin superdieetin toisella viikolla 3 kg painavampi kun sille alettuani. No kolmannella viikolla paino oli edelleen +2kg. Näillä eväillä mentiin eteenpäin, vaikka motivaatio ei ollutkaan huipussaan. No mikä sai mut sitten jatkamaan dieettiä oli se, että mä päätin etten anna periksi. Ihmisen pitää pystyä olla 6 viikkoa dietillä, sen verran täytyy olla itsekuria. 

 Vaikka se paino ei tippunut, huomasin omassa olossani todella paljon muutoksia. Mä kärsin ennen dieettiä pahasta unettomuudesta, en saanut koskaan nukuttua kunnolla. Uni ei tullut ja sitten kun se tuli heräilin koko ajan. Olin joka päivä todella väsynyt, enkä jaksanut tehdä paljonkaan. Jo superdieetin ekalla viikolla huomasin tähän tulleen muutoksen. En välttämättä saanut heti nukuttua, mutta sitten kun uni tuli nukuin todella sikeään. En heräillyt kertaakaan yöllä. Huomasin olevani ihan eri ihminen.  Ensimmäisellä viikolla jokapäiväinen turvotuskin oli hävinnyt. Sitä tuli väsyneenä ja kiukkuisena syötyä pelkkää leipää ja juotua kahvia. Nyt kun söin terveellisesti ja nukuin hyvin tunsin taas olevani elämäni kunnossa. Tämä on syy miksi tunnen, että superdieetille lähtö on ollut yksi parhaista päätöksistä. Mietin usein, että mitä jos en olisi lähteny mukaan tähän projektiin. Kärsisinkö edelleen unettomuudesta? Olisinko koko ajan väsynyt? No näihin asioihin en tuu koskaan saamaan vastausta, mutta olen todella onnellinen nyky tilanteeseen.

Mun paino ei tippunut paljoakaan superdieetin aikana, mutta senttejä lähti koko kehosta yli 60cm. Ja se on oikeasti paljon se. Mulla on aloitus ja lopetus kuvat, mutta niitä ei kehtaa julkaista. On muuten aika hirveän näköistä katseltavaa. Dieetin aikana ei kannata, välttämättä tuijottaa sitä puntaria. Ottakaa mittanauha käyttöön. Ja ottakaa itsestänne aloituskuvat, niistä näkee kaikista parhaiten oman etenemisen. Omat silmät sokaistuu itselleen ja ei välttämättä näe mitään muutoksia, vaikka niitä olisikin tullut paljonkin. Mä edelleen välillä katon itseäni peilistä ja ajattelen, että mikä läskikasa sielä seisoo. Jotenkin se oma silmä ei enään näe, mitä kaikkea on saanut aikaiseksi, mutta onneksi kuvat sitten yleensä pelastaa tilanteen. 

Jos teillä on jotain kysyttävää superdieetistä, niin vastailen mielellään. Mun kokemukset superdieetistä on ihan mahtavat, ja se teki mun elämästä paljon helpompaa. :)

-Laura :) 

Selkä kipuilua

Nyt on sitten oikein juhlimalla juhlittu, mutta eipäs ne  tähän loppuneetkaan. Meillä on kyllä ollut nyt aivan älyttömästi kaikkia kekkereitä, joka viikon loppu on ollut jotakin. Ensi viikolla on mun serkun ja kummilikan syntymäpäivät ja siitä seuraavalla viikolla on meidän Iitan 3 vuotis synttärit. Ihan mahdotonta, että sekin likka on jo niin iso. Justiinhan se syntyi ja oli näin pieni. Mä aijon järkätä likalle my little pony synttärit, koska se tykkää niistä ihan hulluna(äitikin saattaa niistä tykätä). Heheh

Tänään on ollut selkä ihan järkyttävän kipeä, aamupäivällä en meinannut päästä kävelemään ollenkaan. Iskiashermo särkee ihan järkyttävästi tuolta oikealta puolelta. Millään en olisi halunnu lähteä liikkeelle sohvalta, jotenkin joka kerta kun nousi niin se kipu vain paheni. S sitä sitten vähän hieroi ja se antoi pikkasen periksi. pääsin hieronnan ansiosta muksujen kanssa ulkoilemaan. Ensin käytiin kattomassa kun isi pesee autoa ja pääsi Iita ja Väinökin sitten kokeilemaan. 

Sitten me mentiin pihalle ja sillä aikaa kun muksut leikki hiekkalaatikolla niin mä pidin itelleni kuntopiiriä. Ulkona on niin helppo tehdä kaikki kyykyt. Askelkyykyt varsinkin on kiva tehdä ulkona kun on paljon tilaa edetä. En kyllä tiedä yhtään miten typerältä naapureiden mielestä näytän kun sielä yksin teen jotain syväkyykkyjä. Noo saavatpas jotain iloa päiviinsä. Vihdoin alan olemaan niin terve, että pääsee huomenna salille. Ja voi vitsi sinne on tullut juoksumatto, pääsen testaamaan sellaistakin. Kyllä ihminen voi olla onnessaan salin uusista hankinnoista. 

Jospa tämä selkä antais kans periksi kun pääsee taas kunnolla liikkumaan. Toki pitäis taas mennä laittamaan selkänikamia takaisin paikalleen, eivät meinaa nimittäin pysyä omilla paikoillaan. Synnytyksen jälkeen en meinannut päästä kävelemään kun selkä oli niin kipeä ja menin käymään sitten modernilla vyöhyketerapeutilla. Sen mielestä mun olis pitänyt tulla aikaa sitten sen luon korjauttamaan selkäni niin elämäkin olis ollu puolet helpompaa. Mulla oli pois paikoiltaan häntäluu,häpyluu ja SI-nivel. Nykyään tunnistan heti oireet kun tuo SI- nivel menee pois paikoiltaan, alkaa toinen jalka tehdä kepposia ja samoin alaselkä. No sinne matka käypi ensi viikolla. 

Pitäis mennä hierojallekkin piakkoin, appiukko lupasi mulle varata ajan yhdelle hyvälle hierojalle. Viime kerralla kun kävin siellä niin jalat oli kunnossa puolisen vuotta. Nyt taas alkaa takuta, mutta onneksi sinne voi mennä aina uudestaan. Hän hieroo noi lihaskalvot auki, ja voi piru kun se tulee kipeää, mutta sen jälkeen olo onki ihan järkyttävän kevyt.

selän kuntoutusta

Eilen toki toi selkä meni jumiin siitäkin kun sain tämmösen ihanan palleron nukkumaan mun mahan päälle sohvalle. Nukkui siinä ainakin pari tuntia, kun en malttanut viedä pois. Täytyy vielä antaa nukkua sylissä kun hän siihen haluaa tulla. <3

Nyt täytyy mennä tekemään kullalle eväät kouluun, kun S ei halua syödä kouluruokaa. Joten olen ihana vaimoke ja joka päivä väsään ruuat valmiiksi, että saa S:kin jotain syötyä. :D

Hyvää yötä: Laura <3

Sairastamista ja leipomista

Koko viikko on mennyt sairastaessa, nyt kun minä alan olla terve niin S sairastaa. Koko viikolla ei oo voinu kuvitellakkaan mitään liikuntaa, hyvä että on jaksanut vessan ja sohvan välin kävellä. Paino on pudonnu muutaman kilon, vaikka en oo mitään urheilua harrastanutkaan, luultavasti se tulee takasin, kun taas pääsee salille asti. Vähän ottaa oikeesti päähän tälläset pirun flunssat, kun ne tulee aina silloin kun salilla kulkee loistavasti.

Mua häirittee, miksi mun maha on tuommonen oudon mallinen. Se on niinkun joku laatikko, joka on tuossa mahan päällä. Ehkä se siitä vielä muuttuu paremmaksi, kun oikein paljon treenaa sitä. Harmittaa vain jos joutuu turvautumaan veitseen, että saa tuon ylimääräisen nahan tuosta pois.  Perse on edelleen kadoksissa, vaikka paljon kyykkyjä teenkin. Tuntuu, että se on ainut joka ei ota yhtään mitään itteensä. Mä oon yleensäkkin tällänen kaikki mulle nyt heti ihminen, enkä oikein omista tuota malttia. Tässä projektissa on oppinu, että kaikkea ei oikeasti saa heti, vaan asioiden eteen pitää nähdä kovasti vaivaa.  Mä haaveilen, että joskus saisin oikein palkattua personal trainerin itselleni, niin saisin vielä paremmin tavoitteellisemman ohjelman ja ruokavalion. Mutta kaikki aikanaan, ehkä joskus on vielä rahaa sellaiseen hienouteen. 

Niin kuin jossain postauksessa sanoin, että S:n veljellä on rippijuhlat tällä viikolla ja pääsen leipomaan. Eilen leivoin suolaisia piirakoita kuusi kappaletta. Kaksi aurajuustopiirakkaa, kaksi kasvispiirakkaa ja kaksi kinkkupiirakkaa. 

Tänään oonkin sitten vääntänyt 150 kappaletta jauheliha pikkupizzoja, rakastan näpertää niiden kanssa. Tälläset hommat on ihania, kun saa nähdä vaivaa juhlien eteen. 

Jauhelihapizzoja

Tein myös lapsille nakkipiiloja ja makeana marianne keksejä. Olipas homma, mutta onhan tämä mun yksi lempi puuhista :D Sain pidettyä itseni, etten syönyt kauhean montaa kuormasta, ehkä kolme meni omaan suuhun. Välillä kyllä ottaa niin päähän tämmöset diettailut, kun oon perso tämmösille suolaisille herkuille, mutta loppupeleissä ne ei tuo hyvää oloa, vaan päinvastoin. Heti mahassa turvottaa ja näytän virtahevolta :D Mutta tämä virtahepo menee S:n viereen maate ja kattelee telkkaria.

-Laura

Sängyn pohjalla

Tottakai se flunssa iski, sitten oikein kunnolla päälle. Eilen makasin melkein koko päivän sängyssä, kun keuhkot on niin kipeät. Eilen aamulla varsinkin, ei meinannut henkinkulkea kun tuli niin kipeää keuhkoputkeen ja keuhkoihin. Huomaa, että vietti koko päivän sängynpohjalla, kun tänään selkä vihottelee aika kivasti, Mun selkä ei tykkää yhtään makaamisesta, aina jos sairastun niin päivän jälkeen jo selkä ja niskat on tosi kipeät, saatika jos sitten makaa monta päivää. Tänään mun olikin sitten pakko nousta heti aamusta ylös, kun S meni kouluun heti aamulla kahdeksaksi. Täälä mä istun sohvalla villasukat jalassa ja katon Iitan kanssa lastenohjelmia <3 Ruokailut on taas raiteillaan ja olokin on vatsassa paljon parempi. Yhtään ei enään turvota, kyllä sillä ruokavaliolla on niin suuri merkitys mun hyvinvointiin. EN osaa edes kuvitella kuinka kamala olo olis, jos nyt söiskin vielä huonosti, Vaikka oon kipeä, niin oon yrittäny syödä kaikki päivän ruuat, eli 5 krt päivässä :)

Tässä sohvalla istuessa oon kattonut kaikkia ihania hiuksia. Mä haluun vaaleanpunaiset tai laventelit latvat <3

Aivan ihanan värisiä. Nyt vain pitäis saada nämä latvat tarpeeksi vaaleaksi, että vois tuommoisen värjätä. Onneksi mulla on ihana parturi, joka toteuttaa mun ideat. Täytyy vain antaa ensin latvan hengittää,ettei tukka tipahda päästä kun viimesi tehtiin pari värinpoistoa. Mitä mieltä te ootte vaaleanpunaisista tai laventelin värisistä hiuksista? :)

-Laura

Ystävät on ikuisia

Eilen oli ihana ilta, käytiin parhaiden tyttöjen kanssa pancho villassa syömässä. Joskus ilmesesti täytyy pitää herkkupäiviäkin, vaikka siitä tulee aina hirveä morkkis.  Voi luoja miten hyvältä voi maistua vuohenjuusto hamppari. Vuohenjuusto on mun suurinta herkkua, jota en oo syöny piitkään aikaan.  Nyt kun pitkästä aikaa  menin ravintolaa syömään,  en halunnut ottaa mitään salaattia, vaikka se onkin hyvää. Kyllä tänään huomaa, että tuli syötyä reippaasti epäpuhdasta ruokaa. Turvotus on ihan järkyttävä, tuntuu että koko kroppa on turvoksissa. Mun pitäisi lähitulevaisuudessa pitää kunnon tankkauspäivä , kun nyt mennään aika pienillä hiilareilla. Joten olis pakko tankata hiilareita kroppaan ja boostata aineenvaihduntaa., jotta saatais sitä rasvaa hävitettyä tästä ruhosta. Tankkauspäivän jälkeinen viikko on mulla ihan hirveä, oon turvoksissa kun rantapallo ja painokin nousee monta kiloa. jonka jälkeen se sit tippuukin aika hyvin. Tankkaus päivänä syödään kaikkea hiilaripitoista kuten puuroa, pastaa ja patonkia :)

Syömisen jälkeen menin vielä, sitten ystävän luo jatkamaan iltaa. Juteltiin ja juotiin muutama lasi valkoviiniä. Päätin viime vuoden lopulla, että vuonna 2015 en juo muuta kuin,  muutaman lasillisen kerralla. Sillä tavoin, että en tuu humalaan ollenkaan. Ihan vain senkin takia, että haluan päästä mahdollisimman hyvään kuntoon ja noudattaa terveitä elämäntapoja. Toisena syynä mulla on se, että mun krapulat kestää aina viikon verran. Koko viikko on ihan hirveä ja koko ajan väsyttää, joten parempi jättää se kokonaan pois. :D

Tänään illalla olo on tuntunut siltä, kuin olisin tulossa kuumeeseen. Koko ajan väsy, joka paikkaa särkee ja nenäkin on tukossa. Voikun nyt pääsis pelkällä flunssalla, nimittäin mun joukkuekaveri juuri sairastaa keuhkokuumetta. Just kun salitreenit alkaa sujua haluamallani tavalla, niin tuun kipeäksi. Niin tyypillistä mulle, mutta ei auta muuta kuin parannella itseänsä kotona. 

Ensi viikon lopulla saan leipoa ihan hulluna. Rakastan leipomista, mutta en voi koskaan leipoa, kun ei meillä kukaan syö mitään leivonnaisia. Nyt ensi viikonloppuna S:n veljellä on rippijuhlat ja pääsen tekeen kaikkea ihanaa suolaista herkkua. 

Huomenna taas palataan syömisissä ruotuun.. Nyt kun on kipeä ja ei pääse salille niin pitää olla vielä tarkempi syömisiensä kanssa.  Onneksi saa juoda pepsi maxia, se on mun herkkua ja sillä lähtee hyvin makeannälkä. Toki mä en koskaan ole ollut kauhea karkin ystävä, oon aina tykännyt enemmän suolaisista herkuista. Ja kyllähän mun vanhoista kuvista näkeekin, että ne on sit maistunu vähän toiseen tapaan :D 

Nyt meen laittamaan Iitaa nukkumaan, Väinö on nukkunut jo tunnin verran :) Sit linnottaudun sohvalle katsomaan Bonesia. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

-Laura

Tein jotain ennennäkemätöntä

Tänään aamu alkoi todella leppoisasti, heräsin omia aikojani, joskus kahdeksan maissa. Makoilin sängyssä yhdeksään ja katoin läpi Instagramit ja Facebookit. Väinö heräili siinä joskus vähän yhdeksän jälkeen. Jonka jälkeen aamu ei todellakaan enään ollut niin leppoinen.  Iita sitten heräili siinä puoli kymmenen maissa itkien ja oli tosi kipeän näkönen. Annoin sille vähän limpparia samalla, kun katsoi lastenohjelmia telkkarista. Ja kun kirkkaalta taivaalta Iita alotti kaaressa oksentamisen. Kaikki vaatteet, peitot, tyynyt piti viedä pesuun. Pieni raukka oksensi 4 kertaa, jonka jälkeen oksentaminen loppui kuin seinään, eikä oo edes kipeän oloinen.  No toivottavasti päästiin noin vähällä. :D

Sitten kun tämä murulainen tästä tokeentui ihan muutamassa tunnissa, niin ajattelin tehdä jotain niinkin uskomatatonta kun mennä lenkille. Minä joka oikeasti vihaa pelkkää lenkkeilyä ,lähdin juoksemaan. Mun mielestä lenkkeily on ollu aina hirveän tylsää. Samaa puuduttavaa hölkkäämistä. Minä joka jaksoi muutama kuukaisi sitten hädin tuskin juosta postilaatikolle, lähdin oikeasti lenkille. Päätin ennenkuin lähdin, että minähän juoksen koko lenkin. Unohdin laittaa sports trackerin heti päälle. Jonkun puolen kilsan kohalla muistin vasta. 

Meikä ihan tosissaan juoksi koko lenkin. Oon niin huikeen ylpee itestäni, jaksoin juosta oikeasti yli 5km. Kiukulla olis vielä mennyt ehkä kilometri. EN ottanut missään vaiheessa yhtäkään kävely askelta. Monelle tää lenkki on ihan naurettavan iisi, mutta multa se vaati kovastikkin sisua :D

Vaikka mä oikeasti vihaan sinne lenkille lähtöä, niin onhan sen jälkeen ihan huikea olo. Jotenkin se antaa vain niin paljon lisävirtaa, kun vaan saa rehauduttua sinne ulos lenkkarit jalassa. Tästä voisi tulla jopa tapa. Ehkä jään koukkuun lenkkeilyynkin samalla tavalla, kuin salilla käymiseen. 

Mä pidin sykkeeni koko ajan aika matalalla, jotta se olis semmonen optimaalinen rasvanpoltto syke. Eli hidasta hölkkää. Yllättävän hyvin jalatkin jaksoi. Yritin tuossa vuosi sitten lenkkeilyä, eikä jalat kestäny sitä tärähtelyä. Mutta ehkä se johtuu siitä että olin yli 20kg painavampi silloin. Jalat on huutanu armoa mun painon alla. :D 

Nyt ei oikeasti jalat olleet edes kovilla. Huomenna jalat on luultavasti ihan hyytelöä. Mut huomenna taas salille <3

-Laura

Salipäivä

Tänään menin aamulla jo 10 salille. Ja ajattelin, että ihanaa kun saa mennä tekemään rauhassa treeninsä! No eihän koskaan mikään mee niinkun suunnittelee  Olin ollut salilla jonkun vartin verran niin sinne pemahti noin 26 oppilasta liikuntatunnille! Se siitä rauhallisesta treenaamisesta. Eihän sen jälkeen tuola pikkusella salilla mitään saanut tehtyä, kun joka ikinen laite ja painot  oli varattu. Murr... Sain sentään tehtyä jonkunlaisen treenin. Kyllä nyt hauikset huutaa hoosiannaa, kun paljon muuta en päässy treenailemaan.

Tänään tein aivan ihanaa kasvissose keittoa. Se on kyllä aina yhtä hyvää ja terveellistä:) Toki kun oli salipäivä niin piti lisätä vähän hiilareita joten tungin sinne keittoon myös makaroonia. :D Vaikka välttämättä ajatus ei kuulosta hyvältä, niin hyvää se oli . Uskokaa pois.  Sit kun piti saada vielä proteiiniakin, niin söin 250g kananmunan valkuaisia, eli 6 munanvalkuaiset! Ja on siinä myös 1 keltuainen niin saa tärkeitä rasvoja siitä :)

Minä olen ollu aina ennen todella nirso ruokieni kanssa, mutta nykyään menee kaikkea laidasta laitaan! Oon myös oppinu syömään aika terveellisesti, ja usein! Kaikista haastavinta tässä laihdutus projektissa on ollu ehdotomasti tämä syöminen. Mun järkeen ei oo mahtunu, että syömällä laihtuu :D Nyt alan sen pikkuhiljaa sisäistää!

Nyt vielä muutama kuva mun ihanasta uudesta takista. Siinä jopa näytän aika laihalta. 

Sit myös ihana uus neule :) 

-Laura

Korjataan kerralla koko nainen!

Tänään sain taas käydä seinäjoen keskussairaalassa suu-ja leukasairauksien poliklinikalla.Siellä on kyllä  aivan mahtava henkilökunta, aina ovat yhtä ystävällisiä :)  Oon nyt tässä viimeisen kuukauden aikana rampannu sielä niin useaan otteeseen, ja vihdoista viimein laitettiin ne raudat tuonne suuhun :D

Ennen kun sain lähetteen tuonne keskussairaalaan niin kävin monella eri hammaslääkärillä kysymässä apua hampaiden kulumiseen. Siis oikeasti pahaan kulumiseen. Mulla on melkein koko alahampaat kulunu pois :D Ja jokaiselta pyysin lähetettä keskussairaalaan, mutta kaikki hammaslääkärit hoki mulle samaa asiaa "sulla ei oo tarpeeksi paha purentavika, että sitä lähdettäisiin korjaamaan millään." 

Lopuksi täysin tympääntynenä koko hammaskalustoon,  varasin  konsultaatio ajan, 

suoraan lääkäritalon kirurgille. Vastassa oli todella mukava mies, joka sanoi heti, että mulla on purentavika. Sittehän alotettiin kattomaan nuota mun leegojani ja sain samantien kiireellisen lähetteen keskussairaalaan. Kannatti yrittää kaikkia keinoja :D

Nyt ne raudat on tuola suussa, ja voin kertoa ettei oo mikään kamalan mukava tunne :D Suu on niin täynnä rautaa, että ei puhuttua meinaa saada :D Näytän ihan 14 vuotiaalta teiniltä :D Mutta nytpä on sekin asia hoidossa! :) 

Tänään oli siitä huono päivä, että salille ei kerennyt. Mulla oli tänään lentopallo peli Kurikassa, joten piti valita kumpaan sitä sitten menee! Valitsin sitten lentopallon, niin saa vähän aerobistakin treeniä :D

Takkiin tuli ja selkäkin meni :D Mutta tärkeintähän ei ole se voitto ;) Huomenna taas ihanaa päästä salille, jotenkin siitä on tullu mulle niin kovin tärkeää! Ihana päästä hikoilemaan, voittamaan ja haastamaan ittensä . Tänään pelissä oli pikkasen tönköt jalat, kun eilen salilla oli jalkapäivä! Hyvä kyykky päivä muuten olikin :D Sain taas lisätä vähän painoja tankoon. Kyllä ne lihakset sieltä jostain vielä löydetään ;) Huomenna jos tekis taas vähän vatsoja, että saatais tuota keskikroppaa kuntoon :)

Nyt täytyy mennä nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla lasten kans :)

-Laura

Matkaa Laihasta Läskiksi ja toisinpäin!

Hellurei, ajattelin kirjotella pikkaisen mun 3 vuoden taistelusta läskien kans! :D


Oon ollu nuoruudessa tosi kova urheilemaan, pelasin lentopalloa, jalkapalloa ja harrastin yleisurheilua. Rakastin sitä, että reenien jälkeen olin ihan poikki ja kaikkeni antaneena. Se tunne mikä kunnon harjoituksista sain niin oli jotain niin mahtavaa. Oon myös todella kilpailuhenkinen, enkä todellakaan tykkää häviämisestä :D

 Mulla on huono selkä ja sen takia oon käynyt fysioterapiassa nuorena. Omistan liian suoran selkärangan. Selkä pysyi aika hyvänä kun jaksoi vain reenata kovaa. Loistavat tuki lihakset piti mun selän hyvässä kunnossa :)

 Sitten muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja kaikki harrastukset jäi vanhalle paikkakunnalle.  Rupesin kuitenkin vuoden päästä uudella paikkakunnalla pelaamaan jalkapalloa, uudessa joukkueessa, mutta sekin jäi sitten pikkuhiljaa. Sitten lopulta kaikki urheilu jäi, ja selkä meni huonoon kuntoon. Sen jälkeen liikunta ei enään maistunut. Ei huvittanu lähteä lenkille, kun tiesi, että se tekee kuitenkin kipeää. EN jaksanu taistella kipuja vastaan. Se oli elämäni suurin virhe, koska nyt ne kivut on arkipäivää ja nyt se aloittaminen varsinkin on haastavaa ja kipeää.


Meidän esikoinen Iita on syntynyt keväällä 2012. Raskauden aikana mulle kertyi painoa semmonen 12 kg! Olin jo valmiiksi pikkasen lihava, eikä noi raskauskilot ainakaan helpottanu asiaa. Olin jotenkin ennen raskauksia sulkenu silmät siltä, että mä oikeasti oon paisunu, enkä näytä niin hyvältä enään. Kuka sitä haluais ajatellakkaan sitä että oikeasti on paisunu kun pullataikina. Sen myöntäminen oikeasti tekee kipeää :(

Raskausaika oli kammottavaa aikaa, olo ei oo ikinä ollut niin huono. Huonon selän kanssa semmonen maha on jotain ihan helvettiä. Jalat petti välillä alta, kun teki niin kipeää. Onneksi en koskaan kaatunut, niin että olisin mahan lyönyt johonkin. SItten kun et pystynyt liikkumaan sitäkään vähää, niin makasin vain kotona katsellen telkkaria. Ja se paino vain nousi :(

Sitten Iita syntyi ja ei muka ollut aikaa lähteä lenkille, vaikka oikeasti nehän oli vain tekosyitä. Aina oli joku hyvä tekosyy miksi en kerkeä laihduttamaan, miksi en kerkeä lähteä lenkille. TOttakai mulla olisi ollut aikaa lähteä lenkille. Minähän olin kotona pienen vauvan kanssa, joka olis voinut nukkua vaunuissa samalla kun minä juoksen, mutta sitä vain oli tullut niin laiskaksi, ettei jaksanu lähteä mihinkään.

Synnytyksen jälkeen paino laski, melko samoihin lukemiin mitä olin ennen raskautta painanut. Mutta siitä se alkoi pikkuhiljaa nousta. Ja kun tulin uudestaan raskaaksi painoin 10 kg enemmän, kun ennen ensimmäistä raskautta.

Toisessa raskaudessa, mulle puhkesi raskausajan diabetes. Paastoarvo oli ainut mikä oli koholla, koskaan mikään muu arvo ei ollut koholla. Väinön raskaudessa painoa kertyi taas se 10 kg.  Eli nyt painoa oli noin 25kg ylimääräistä. Toisen raskauden jälkeen se paino ei lähtenytkään lasku suuntaan ollenkaan, niinkuin ensimmäisessä raskaudessa.

Aloitin ainakin 100 kertaa, jonkun hyvän dieetin, millä painon saa laskemaan nopeaa. Ne kesti aina maksimissaan jonkun viikon verran. No eihän se oikeasti niin toimi. Yksinkertaisesti onneen ei ole oikotietä.Selkä oli tässä vaiheessa todella huonossa kunnossa. En jaksanut tehdä mitään, . Kaikki tuntu huonolta, pelkkä nukkuminenkin teki kipeää.  Ja laihdutus jäi, enkä ajatellut edes koko asiaa enään.

Sitten mentiin Santerin, kanssa ottamaan meidän kihlakuvia. Omasta mielestäni näytin hyvältä ja kauniilta kun mentiin sinne kuvauspaikalle.

Kun kuvat saapuivat, mä itkin. Kuvat oli kauniita, mutta mä en ollut. En todellakaan, olin järkyttävä läski. Silloin mä tajusin, että nyt on tehtävä jotain, koska en mä halua näyttää tältä. En todellakaan ikinä. 

Aloitin salilla käymisen, treenasin, treenasin ja treenasin. Sain tippumaan painoa hyvin, mutta edelleen näytin lihavalta. Sitten painon putoaminen tyssäs kuin seinään. Ja siitä se ei enään sitten tippunutkaan. Vaikka treenailin, niin paino pysyi samassa. Ja se muuten on masentavaa. 

Oon ollut aina todella huono syömään. Oon semmonen yhden ruokailun nainen. Santeri mulle on hokenut koko ajan, että syö, enemmän niin se paino tippuu. Mutta mähän oon tekosyiden mestari ja väitin, ettei mulla päivällä ole aikaa syödä. Sehän on oikeasti niin suuri vale kun vaan voi olla. Tottakai mulla on aikaa syödä jos vain ottaisin ja söisin. 

Sitten  tammikuussa lopuksi lähdin serkkuni innoittamana fitfarmin superdiettiin mukaan, ja sain vihdoin aineenvaihduntani käyntiin. Naurettiin Santerin kanssa, että tuo näyttää mun entisiin syömisiin verrattuna massakaudelta kuin laihdutuskuurilta :D Lähdin siihen ainoastaan sen takia, että saisin ruokailurytmin itselleni ja tietäisin mitä oikeasti treenailevan ihmisen kuuluu syödä. Olin aika epäileväinen koko superdieettiä kohtaan, mutta jo ekan viikon aikana käsitys muuttui aivan toiseksi. Elämäni yksi parhaista päätöksistä oli lähteä mukaan superdieettiin, en oo voinu pitkään aikaan näin hyvin. EN moneen vuoteen. Nyt mä syön todella paljon puhdasta ruokaa! :) Toki joka päivä edelleen kamppailen selkäni kanssa. Kipeähän se on, mutta nyt jo parempi! Oon saanu kerättyä takaisin nitä tukilihaksia, mitkä aikoinaan sen piti kunnossa! 

Ei painon tiputtaminen oikeasti ole niin vaikeaa. Jos vain päättää, että minähän pystyn tähän. Kaikki on vain ja ainoastaan sun korvien välissä. Jos minäkin pystyis tähän niin myös kaikki muutkin pystyy! :) 

TOivottavasti tuli kaikki suurinpiirtein kerrottua :D

Nykyään rakastan salilla käymistä, oon taas löytänyt sen Lauran joka olin joskus silloin :) Nyt vain kerätään mahdollisimman paljon lihaksia, ja katsotaan josko olis kesäkunnossa 2016 ;)

-Laura

Kauan suunniteltu blogi

Oon miettiny ihan hurjan kauan blogin aloittamista, mutta en vain koskaan oo saanu aikaiseksi opetella kuinka tämä toimii ;D Jospa nyt päästäisiin vauhtiin!

Eli jotain minusta: Olen 23- v kahden pienen termiitin äiti Ilmajoelta:) Olen kihloissa 22- vuotiaan miehen kanssa, joka on myös lasteni isä <3  Täällä maalla ollaan ja asustellaan koko perheen voimin. Perheeseemme kuuluu myös amstaffi Manta! 

Elämässäni on tapahtunut paljon muutoksia, varsinkin kropassa. Tarkoitus olisikin kirjoitella uudesta elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä. Helppoa tämä ei missään vaiheessa ole ollut, eikä varmasti tule olemaankaan :D 

Monen monta kertaa oon meinannut luovuttaa, ja muutaman kerran on tullu luovutettuakin. Mutta jostain sitä puhtia aina saa lisää, ja jaksaa jatkaa eteenpäin! :)

Tällä hetkellä etsitään kadotettuja lihaksia, ei niinkään enään laihduteta. Välillä kyllä tuntuu niin epätoivoiselta projektilta, että innostus meinaa lopahtaa, mutta sitten otan hetken aikaa itselleni ja rupean  tuijottamaan kuvia, itsestäni vuoden takaa :D Näytän meidän kihlakuvissa siltä kun olisin sieltä purosta hypänny ryhävalas! ;DD

Kaikille, jotka kamppailee ylipainon kanssa niin haluan sanoa: Kaikki on oikeasti mahdollista, mutta ensin se työ pitää tehdä omassa päässään. Sun pitää itse päättää, että haluat laihtua, haluat elää terveellisemmin. Kukaan muu ei voi sanoa, että sun pitä laihduttaa,koska ei se toimi niin.  Mä tein sitä työtä päässäni aika kauan, ennenkun oikeasti mitään tapahtui :D

Näillä sanoilla on hyvä jatkaa kohti kesää, parempaa kuntoa ja elämää :)

-Laura